Johtoryhmän agendalla on ollut tänään Martin tilanne. Martti on 60-vuotias asiantuntija, joka on tehnyt pitkän uran ja pohtii nyt, jäädäkö pois itse maksamalleen varhaiseläkkeelle vai jatkaako töissä. Martti on arvokas tyyppi firmalle. Hän osaa monet säännökset tarkemmin kuin nuoremmat, mutta ei aina ehdi niin nopeasti mukaan asioihin, eikä ole niin määrätietoinen ja napakoita päätöksiä tekevä kuin muut. Mutta Martti on arvostettu, mukava ja sopivasti harmaantunut. Viisauden merkki siis.

Mutta Marttia työnnetään myös pois organisaatiosta. Ei Martti suoriudu siinä kuin nuoremmat uraohjukset, vie tilaa huipulta, eikä aina ymmärrä nykyajan vaatimuksia. Martti pitääkin enemmän mökkeilystä kuin golfista tai purjehduksesta. Liekö Martti edes naamakirjassa. Olisiko parempi tehdä tilaa nuoremmille?

Martteja on paljon Suomessa. Ei pelkästään asiantuntija-Martteja, vaan myös veturimies-Martteja, sairaanhoitaja-Martteja, siivooja-Martteja, johtaja-Martteja. Avainkysymys on, mitä Marteille pitäisi tehdä. Siivotaanko Martit eläkkeelle parhaimmillaan maksamiensa varhaiseläkkeiden kautta vai pahimmillaan työttömyyseläkeputken kautta. Vai olisimmeko me vihdoin valmiita myös Suomessa ymmärtämään Marttien arvo. Martit tuovat parhaimmillaan vertaansa vailla olevaa kokemusta, ovat käveleviä tietopankkeja, luotettavia puurtajia, harjaantuneita johtajia, kriisit läpikäyneitä konkareita. Mutta Martit voisivat tuoda meidän tehokkuusvaatimusten kyllästämään maailmaan oppia siitä, että hitaamminkin ehtii, harkitsemalla syntyy parempaa ja viisaus on eri asia kuin älykkyys.

Jos katsotaan maailmaa ympärillämme ja otetaan esimerkiksi USA. Mitä siellä tapahtuu Marteille? He jatkavat uraansa monesti aina 75–80-vuotiaiksi saakka. He saattavat aloittaa toisen uran yliopisto-opettajina, toisenlaisessa busineksessa tai kolmannen sektorin toimijoiden palveluksessa. Ei USA-Martit vetäydy 58- vuotiaina golfia pelaamaan tai muuta Espanjaan. Tai jää kulmakaljakuppilaan kantapöytä-Marteiksi. Osa selittyy varmaan USAn huonommilla eläkejärjestelyillä, mutta uskon että isoin ero on asenteessa. Meillä Martteja ei haluta, eivätkä Martit itse halua jatkaa työssä. Kun arvostus puuttuu, sen myötä motivaatio ja innostus laantuvat, ja niiden seurauksena myös onnistumiset. Ei kyse ole eläkelainsäädännöstä, vaikka poliitikot ja työmarkkinajohtajat niin luulevat. Väärässä olevat.

Ehdotankin, että aloitamme Suomessa Martti pysyy työssä -liikkeen, jonka esimerkkihahmoksi kelpaa mainiosti presidentti Ahtisaari. Pitkälle yli 70 ikävuotta, mutta tekee loistavaa työtä maailmalla todella suurten asioiden hyväksi. Rintanapit ovat jo painossa.

Ja vielä, johtoryhmämme tekemä Marttia koskeva päätös - Martin osaaminen todettiin talon kannalta erittäin arvokkaaksi, ja Martin työssä jatkamista päätettiin kannustaa. Martin työehtoja sorvataan niin, että se mahdollistaa entistä paremmin työskentelyn joustavasti. Aikaa mökkeilyynkin jää, ja Martin tavoiteasetantaa päätettiin muuttaa niin, että se mahdollistaa nuorempien mentoroinnin ja viisauden jakamisen. Ja Martille päätettiin jakaa seuraavassa firman juhlassa työssä jatkamisen tunnustuspalkinto.

Teppo Rantanen